Epilepsian hoidossa tehokas ja säännöllinen lääkehoito on äärimmäisen tärkeää, sillä näillä voidaan useimmissa tapauksissa vähentää tai ehkäistä täysin kohtauksien syntymistä. Ilman lääkitystä kohtauksien mahdollinen lisääntyminen ja pitkittyminen voi aiheuttaa riskitilanteita, jotka ovat jopa hengenvaarallisia. Lääkehoitoa käytetään ensisijaisena keinona epileptisen kohtausten ehkäisemiseksi. Luonteeltaan lääkitys on pitkäkestoista ja jatkuvaa, ei siis kuuriluontoista. Oikean lääkkeen valinta riippuu epilepsiatyypistä, mutta huomiota tulee kiinnittää aina myös yksilöllisiin tekijöihin sekä mahdollisten haittavaikutusten arviointia suhteessa lääkehoidon hyötyihin.
Paikallisalkuisten epilepsioiden lääkehoito
Ensisijaisena lääkehoitona suositellaan käytettäväksi okskarbatsepiinia, karbamatsepiinia (pitkävaikutteinen) tai levetirasetaamia.
Okskarbatsepiinin kohtauksia vähentävä ja ehkäisevä vaikutus perustuu sen kykyyn normalisoida hermosolujen viestintää. Lääkettä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä muun lääkityksen kanssa paikallisalkuisissa epilepsioissa.
Karbamatsepiini kehitettiin jo 1950-luvulla ja sitä käytetään nykyään myös mm. kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Lääkettä suositellaan käytettäväksi ns. depot-valmisteina, joissa lääkeaine vapautuu hitaasti. Karbamatsepiini kiihdyttää maksan toimintaa, minkä seurauksena maksa-entsyymiarvot kohoavat hoidon aikana. Maksa-arvoja seurataan säännöllisesti ja mikäli ne kohoavat pysyvästi liian korkealle (S-ALAT yli kolminkertainen normaaleihin arvoihin verrattuna) tulee lääkkeen vaihto kyseeseen.
Levetirasetaamia käytetään yleensä liitännäishoitona paikallisalkuisissa kohtauksissa, mutta sitä voidaan käyttää myös yksinään vastadiagnosoiduissa kohtauksissa. Lääkettä käytetään ensisijaisesti vähentämään kohtausten määrää.
Vaihtoehtoisia lääkkeitä paikallisalkuisten epilepsioiden hoitoon ovat mm. gabapentiini, topiramaatti ja valproaatti.
Yleistyneiden epilepsioiden lääkehoito
Ensisijainen lääke yleistyneiden epilepsioiden hoidossa on valproaatti. Vaihtoehtoisia lääkkeitä tälle ovat lamotrigiini ja topiramaatti sekä lisälääkkeinä käytettävät klobatsaami ja tsonisamidi.
Valproaatti on laajakirjoinen epilepsialääke, joka soveltuu yleistyneiden epilepsioiden lisäksi myös paikallisalkuisten kohtausten hoitoon, joskin jälkimmäisten hoidon teho on hieman tehottomampaa. Hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisi huolehtia ehkäisystä, sillä sikiöaikana lääkkeelle altistuminen voi aiheuttaa lapselle erilaisia kehityshäiriöitä. Raskaana olevan tulisi käyttää lääkettä vain, jos muut hoidot eivät sovellu hänelle.
Absence-kohtausten lääkehoito
Yleistyvien poissaolokohtausten hoidossa käytetään ensisijaisesti valproaattia tai etosuksimidia. Lääkkeet ovat vaikutukseltaan yhtä tehokkaita, mutta niiden erona on se, että etosuksimidi vaikuttaa yksinomaan poissaolokohtauksiin. Tyypillisesti lapsuusiän poissaoloepilepsian hoidossa käytetään etosuksimidia, mutta hoito voidaan aloittaa tällä lääkityksellä myös henkilöllä, joka kärsii ainoastaan poissaolokohtauksista. Mikäli absence-kohtausten ohella ilmenee tajuttomuus-kouristuskohtauksia, lääkityksenä käytetään valproaattia.