Epilepsia on pitkäaikaissairaus, jota sairastavalla on taipumus saada toistuvia epileptisiä kohtauksia ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Suomessa noin 1% väestöstä sairastaa epilepsiaa ja yksittäisen epileptisen kohtauksen saa noin 10% väestöstä jossain vaiheessa elämäänsä. Yleisimmin epilepsiaan sairastutaan varhaisessa lapsuusiässä tai ikääntyneenä.

Yleinen käsitys epilepsiasta pohjautuu vahvasti tajuttomuuskouristuskohtauksiin, mutta todellisuudessa muun tyyppiset epilepsiakohtaukset ovat huomattavasti yleisempiä. Osa henkilöistä voi saada muun tyyppisiä kohtauksia, kuten tajunnanhämärtymiskohtauksia, jopa vuosien ajan ennen ensimmäistä tajuttomuuskouristuskohtausta.

Epileptisen kohtauksen saa aikaan ohimenevä häiriö aivotoiminnassa, jonka aiheuttaa hermosolujen poikkeava sähköinen purkaus. Diagnoosin tukena käytetään erilaisia neurologisia tutkimusmenetelmiä, joilla pyritään tarkentamaan sitä, mistä aivojen alueelta kohtaukset saavat alkunsa – eli onko kyseessä yleistynyt vai paikallisalkuinen kohtaus. Aivosähkökäyrästä (EEG) voidaan lukea kohtauksille altistava aivosähkötoiminnan muutos ja aivojen magneettikuvauksella tai tietokonekerroskuvauksella voidaan selvittää mahdollisia aivojen rakenteellisia vaurioita, jotka voivat myös olla kohtausten syynä.

Epilepsia on sairautena monimuotoinen ja sairauden vakavuus vaihtelee yksilöllisesti eri henkilöiden välillä. Osalla epilepsia voi pysyä kokonaan tai lähes kokonaan kohtauksettomana asianmukaisella lääkehoidolla ja nämä ihmiset voivat elää täysin normaalia arkea; käydä koulua, opiskella, tehdä töitä ja harrastaa monipuolisesti. Pieni osa väestöstä sairastaa vaikeahoitoista epilepsiaa, jossa kohtauksia ei onnistuta estämään lääkehoidon avulla. Lisäksi epilepsiat kattavat myös erilaisia oireyhtymiä, jotka on diagnoosia tehdessä tärkeää tunnistaa oikean hoidon turvaamiseksi varhaisessa vaiheessa.

Epilepsia on paljon muutakin kuin satunnaisia epileptisiä kohtauksia. Yleinen harhakäsitys on, että epilepsia vaivaa henkilöä ainoastaan kohtausten ajan. Epilepsiaa sairastavan aivoissa on kuitenkin todettavissa pitkäaikaisia poikkeavia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa toimintakykyyn myös kohtausten välillä.

Myös arjesta selviytyminen ja yleinen toimintakyky vaihtelevat yksilöllisesti henkilöiden välillä. Etenkin sairauden alkuvaiheen epävarmuus ja pelko voivat osaltaan lisätä ahdistusta ja masennusta. Tämän kannalta tärkeää on omien tunteiden huolellinen läpikäyminen sekä riittävä tieto sairaudesta, jonka avulla sopeutuminen elämään sairauden kanssa onnistuu helpommin.

Suurimmalla osalla epilepsiaa sairastavista sairaus pysyy hyvin hallinnassa hoidon avulla. Epilepsian hoitoon käytetään ensisijaisesti pitkäaikaista lääkitystä, jonka tarkoituksena on estää tai vähentää kohtauksien syntymistä. Pienellä osalla lääkitys voidaan lopettaa, mutta suurin osa tarvitsee hoitoa läpi koko elämän. Lääkityksen lisäksi epilepsiaan sopeutumista voi edistää aktiivisella omahoidolla. Tärkeää on pyrkiä elämään normaalia, aktiivista arkea omien voimavarojen sisällä sairastumisesta huolimatta.